Julkaisin muutama vuosi sitten artikkelin John K. Butler -nimisestä amerikkalaisesta pulp-lehtien rikoskirjailijasta Ruumiin kulttuurissa. Jutussa oli turhana pois jätetty pohdintaosio alussa, jonka laitan tähän. (PS. Edellisestä postista: Dick Lochten artikkeli Playboyssa ilmestyi maaliskuussa 2000.)
Pulp fictionista, 1930- ja 40-luvuilla hengenpitimiksi kirjoitetusta toisen luokan viihdekirjallisuudesta, on tullut viime vuosina jotain tarunomaista. Vähäisin tekijä tässä ei ole ollut Tarantinon elokuva. Pulp fictionista on tullut Amerikassa myyvä nimike: uusia kirjoja ja fanzineita ilmestyy koko ajan ja unohdettuja kirjailijoita nostetaan esiin.
Vaikka pulp fiction onkin nykyään kovin tarunhohtoista, suuri osa siitä on huonoa. Lisäksi se on tolkuttoman laaja kirjallisuuden alue. Tarantinon elokuvan myötä - ja ehkä jo aiemminkin - on syntynyt käsitys, että pulp fiction olisi pelkästään rikoskirjallisuutta. Kuitenkin Tarantino käytti termiä pikemminkin kuvaamaan kaikkea, mikä putoaa hyväksyttyjen ja kanonisoitujen kirjallisuuden ja elokuvan lajien ulkopuolelle: pornosarjakuvat, hongkongilaiset karateleffat, C-luokan rikoselokuvat, kioskipokkarit salanimellä toimivista tappajista, videolle suoraan menevät asepullistelut ja niin edelleen. Pulp fictionista on näin tullut synonyymi kaikelle vähänkin epäkelvolle taiteelle ja viihteelle ja sitä käytetään myös sellaisissa yhteyksissä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tarkoituksen kanssa.
Yleisessä ja alanharrastajien keskustelussa pulp fictionilla tarkoitetaan kuitenkin melkein pelkästään rikoskirjallisuutta. Vaikka pulp-lehdissä julkaistiin paljon kauhua ja science fictionia, sellaisia kirjailijoita kuin H.P. Lovecraft tai Edmond Hamilton ei yleensä lasketa pulp fictioniin. Samoin pulp fictionista tuntuvat jäävän pois lentotarinat, lännentarinat, romanttiset tarinat (naisten pulpia ei ole paljon tutkittu), sotatarinat ja niin edelleen. Pulp fiction on laajempi ilmiö kuin vain rikoskirjallisuus, mutta totuus lienee kuitenkin se, että lähestulkoon ainoastaan rikoskirjallisuus on pulp-lehtien pysyvä anti.
PS. Edmond Hamiltonia kyllä nimenomaan ajatellaan pulp-kirjailijana. En osaa oikein sanoa, mitä ajattelin tuossa. Joku Arthur C. Clarke tai Isaac Asimov olisi ollut parempi esimerkki - kummatkin aloittivat uransa pulp-lehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti