Kuten hyvin tiedetään, olen tutkinut paljon vanhaa kioski- eli pulp-kirjallisuutta. Julkaisin muutaman vuoden ajan Pulp-nimistä lehteä, johon haastattelin aina tilaisuuden tullen joitain vanhemman polven pulp-kirjailijoita - sekä ulkomaisia että kotimaisia. Jotkut kuolivat aika pian haastattelun tekemisen jälkeen, kuten Hugh B. Cave, jonka antama haastattelu taisi olla viimeinen jonka hän teki. Jack Williamson taisi elää aika pitkään sen jälkeen, kun häntä aika lyhykäisesti jututin sähköpostissa - en oikein enää muista, milloin tämä tapahtui, mutta ilmeisesti se, että juttu jäi ilmestymättä, piti häntä elossa muutamia vuosia haastattelun tekemisen jälkeenkin. Haastattelu unohtui pitkäksi aikaa, koska Williamsonin vastaukset olivat vähän turhan lyhyitä (enkä missään nimessä halunnut painostaa melkein satavuotiasta miestä!) ja minun piti täydentää niitä pätkillä Williamsonin mainioista muistelmista, mutta se sitten aina vain jäi. Juttu oli edelleen tyngän asteella, joten se ei ole koskaan ilmestynyt missään - tähänkin ajattelin jättää omat muistiinpanoni näkyviin.
Jack Williamson
kirjoittaa yhä
Metallimiehestä kaikki
alkoi
“Näin nimeni lehden
kannessa ensimmäistä kertaa vuonna 1928.”
Jack Williamson on yksi
vanhimpia elossa olevia aktiivisia kirjailijoita – hän on syntynyt vuonna 1907.
Amerikkalaisen scifin klassikko aloitti uransa 21-vuotiaana ja ura näyttäisi
jatkuvan edelleen. Uusi romaani on tulossa ensi vuonna ja novelleja syntyy
tasaiseen tahtiin.
”Olin kasvanut
syrjäisillä maatiloille koko ikäni Uuden Meksikon itäosissa”, Williamson
muistelee.
”Vuonna 1926 sain käsiini
ensimmäisiä science fiction -lehtiä. Hugo Gernsback oli juuri ruvennut
julkaisemaan Amazing Stories -nimistä lehteä.”
Gernsback käytti tuolloin
vielä termiä ’scientifiction’, mutta se ei haitannut nuorta Williamsonia.
”Uudet maailmat, uudet
keksinnöt ja mahdolliset tulevaisuudet kiihottivat nuorta mieltäni niin paljon,
että aloin itsekin kirjoittaa. Lopulta lähettelin omia tarinoitani lehtiin”,
hän kertoo.
Lopulta vuonna 1928
tarina nimeltä ”The Metal Man” pääsi julkisuuteen juuri Amazing Stories
–lehdessä. Se sai upean käsittelyn, koska se pääsi kansitarinaksi. [tähän
jotain Metal Manista]
Williamson kirjoitti
paljon novelleja pulp-lehtiin pitkin 30-lukua. Näistä on suomennettu yksi.
”The Cosmic Express on
edelleen yksi suosikkejani”, kirjailija kertoo.
”Oma suosikki kirjojeni
joukossa on Darker Than You Think”, hän sanoo. Tarina ilmestyi sodan jälkeen
kirjana ja se kertoo erikoisista psyykkisistä kokeista, joiden tuloksena
ihmisistä tulee ihmissusia.
Williamsonilta on suomennettu
myös yksi romaani, Frederik Pohlin kanssa kirjoitettu Merenalainen kaupunki. Se
ilmestyi alun perin ---. Sen syntyhistoria ei ollut kovin helppo.
”Olin yrittänyt
kirjoittaa kirjaa merenpohjan valloituksesta ja kirjan työnimenä oli ollut ’The
Conquest of the Abyss’, mutta se oli minulle tuolloin liian kunnianhimoinen
projekti”, kirjailija kertoo.
”Olin luovuttanut sen
täysin, kunnes toinen kirjailija ja toimittaja Frederik Pohl näki
käsikirjoituksen ja kirjoitti sen loppuun.” Kirja tuli suomeksi vasta 1989
Jalavan nuorille tarkoitetussa scifi-sarjassa.
Williamson siirtyi
70-luvulla [tarkista] akatemian piiriin. Hän teki väitöskirjansa science
fictionista (aihe? nimi?) ja on pitkään opettanut yliopistossa
tieteiskirjallisuuden historiaa.
”Olen opettanut kohta 40
vuotta”, Williamson toteaa.
”Akatemia hylki pitkään science fictionia”, hän kertoo. ”Se oli jotain mitä ilmestyi vain pulp-lehdissä. Mutta nykyään tilanne on eri ja tieteisfiktiota on joka puolella, elokuvissa, kirjoissa, yliopistoissa.”
”Lajityyppi on muutenkin
kasvanut, se on tullut kypsemmäksi”, Williamson sanoo. ”Alun perin pulp-lehtien
toimittajat halusivat vain yksinkertaisia juonia ja nopeaa toimintaa. Sellainen
vetosi parhaiten nuoriin lukijoihin. Lopulta nuoret lukijat kuitenkin kasvoivat
ja tulivat aikuisiksi ja samalla science fictionin tuli aikuiseen ikään.”
Williamsonilla on hyvä
käsitys nykyisestä scifistä. ”Siinä on paljon enemmän vaihtelua ja paljon on
myös sofistikoituneempaa tavaraa kuin silloin kun minä aloitin.”
Williamson on 97-vuotias,
mutta häneltä ilmestyy vuonna 2005 uusi romaani, The Stonehenge Gate.
”Nautin kirjoittamisesta
tavattomasti”, Williamson sanoo yhdeksi syyksi miksi hän vielä jaksaa
kirjoittaa ja tehdä töitä. ”Pidän elämästä kaikkein eniten silloin kun minulla
on tarina hyvässä vauhdissa. Se auttaa minut pysymään elossa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti