maanantaina, helmikuuta 17, 2014

Hipstereistä, Putouksesta, Monty Pythonista

copyright MTV
Myönnän avoimesti olevani hölmö, kun kirjoitan näin vanhasta asiasta. Muistaako joku, että Oskari Onninen aiheutti pienen kohun kirjoittamalla Putous-sarjan Jäbä Leissonista hiukan halveeraavaan sävyyn? Ja että asiasta jauhettiin sosiaalisessa mediassa tunti- jos ei päivätolkulla? Ja että Jäbä Leisson vastasi Onnisen kolumniin?

Myönnän avoimesti olevani myös sillä tavalla hölmö, että en ole katsonut Putousta, vaikka aion kirjoittaa siitä. Katsoin kohun ollessa kovimmillaan YouTubesta Jäbä Leissonin esittelypätkän ja päätin, että se saa riittää. Keskinkertaisen huumorin sietokykyni on aika alhainen, vaikka minun toki tiedetään satunnaisesti nauttivan erittäin huonosta komiikasta, kuten Kaarlo Kortelaisen käsittämättömästä vhs-elokuvasta Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen (1988), jossa Leo Lastumäki tekee elämänsä roolin.

No niin, harhaudun. Piti siis kirjoittamani jotain hipstereistä. Koen asian läheiseksi, koska tunnistan itsessäni jotain samaa esimerkiksi halussa erottautua ja pukeutua erikoisesti tai kuunnella bändejä, joita kukaan muu ei kuuntele (tätä kirjoittaessa olen kuunnellut ensiksi The Moonsia, sitten Shackia ja lopulta New Fast Automatic Daffodilsia, joka toki on vanha bändi). Yleensähän hipsterien erikoinen pukeutuminen tulkitaan vain laumamielisyyden osoitukseksi - sadannen Cousteau-pipon kohdatessaan sitä tietysti lakkaa pitämästä minään erottautumisen merkkinä.

Sellainen pipo on myös Jäbä Leissonilla. Se onkin yksi harvoja asioita, joita sarjassa on saatu oikein. En millään tunnista Jäbä Leissonista hipsteriä. Hahmo on ehkä enemmänkin yleisempi helsinkiläisen nousukkaan karikatyyri. (Kuten V. S. Luoma-aho oivaltavassa kirjoituksessaan toteaa: hahmo antaa ulkohelsinkiläisille mahdollisuuden todeta "jotain tuollaista siellä Helsingissä varmasti juuri on".) Jäbä Leisson on epäsiisti, hänellä on esimerkiksi niin matalat housut että persvako näkyy. Matalalanteisille housuillehan on tässä naureskeltu jo viimeiset 10-15 vuotta, vitsi alkaa olla aika kulunut. Typerä se on tässä yhteydessä siksi, että hipsteri ei käytä matalalanteisia housuja, hipsteri käyttäisi todennäköisemmin korkealanteisia housuja - niin korkealanteisia että hän näyttää vanhalta mummolta tai papalta. Hipsteri on siisti eikä sellainen homssantuu kuin Jäbä Leisson. (Tässä mielessä Salattujen elämien nyt jo pahamaineisessa hipsterijaksossa ollaan lähempänä oikeaa hipsteriä kuin Putouksessa.) Eikä hänellä ainakaan olisi sellaista lempinimeä kuin Jäbä Leisson. Putouksen hipsteri on enemmänkin rokkifestariurpo, joka on sattunut poimimaan joitain ajassa olevia vaikutteita. (Sellaiseksi pitänee laskea vaikkapa Jopo, joka on kyllä auttamattoman valtavirtainen valinta.)

Kyse on ilmeisesti enemmänkin perinteisestä herravihasta kuin mistään muusta: Helsingissä tommoset ihmiset on hölmömpiä kuin meillä täällä, täällähän me niille hyypiöille nauretaan, tulkaa mukaan. En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi saada irti. Toisaalta hipsteriyteenhän juuri kohdistuu tällaista tietämätöntä ivaa. En enää muista, mistä poimin sitaatin, mutta harhaisuudessaan se on oivallinen: "Itselle tuli sama mieleen, se olisi metkaa ajaa isolohkolla bussipysäkin ohi kun 45-kiloinen ituhipsteri tärisee kotiviinikrapuloissaan ja odottaa kuljetusta 'luennolle'." Tässähän puhuja selvästi olettaa, että hipsteri on jokin syrjäytynyt raukka, joka ei suorita opintojaan kunnolla vaan keskittyy keittelemään kotiviiniä, vaikka "todellisuudessa" hipsteri olisi todennäköisesti hyvä opiskelija, joka käy lisäksi töissä ja harrastaa amerikkalaisia pienpanimo-oluita. Oletan että perushipsteri olisi paljon siistimpi ihminen kuin sitaatin esittänyt "isolohkolla" ajelija. Jäbä Leisson taas olisi sitaatin kaltainen dropout, joka on päässyt punavuorelaiseen mainostoimistoon pelkästään tyrkyttäytymällä.

Georg Simmel
Hipsteriydelle on tietysti nykyään helppo nauraa, koska se alkaa olla mainstreamia. Eivätkö fiksipyörät, pop-up -ravintolat, indiebändit (tai siltä kuulostavat), rusetit, Flow-festivaali, lähiruoka, artesaanioluet tai vaikka ne Cousteau-pipot ole ihan peruskauraa jo? Fikseillä ajelevat 12-vuotiaat pikkupojatkin. Oskari Onnisen kolumnille naureskeltiin myös siksi, että Onninen rohkeni käyttää siinä hienojen ranskalaisten ajattelijoiden (Bourdieu, Deleuze, Foucault) nimiä (plus mainitsee Carl Jungin). Bourdieun teoriat kulutusvalinnoilla erottautumisesta ja sosiaalisesta luokasta varmasti sopivat hipsteriyteen, mutta ehkä enemmän pitäisi puhua Georg Simmelin muodin teoriasta. Hipsteriyden etujoukoissa oleminen ja erottautuminen suurista massoista kulkee samalla tavalla etujoukoista (Simmelillä yläluokasta) kohti keskiluokkaa ja lopulta rahvasta niin kuin Simmelin analysoima muotikin. Jos Putouksen Jäbä Leisson olisi tehty jo neljä vuotta sitten, se olisi voinut olla vielä raikkaahkoa, mutta toisaalta ehkä nyt vasta suuri osa kansasta tunnistaa stereotypian. (Tai ainakin luulee tunnistavansa. Tai tunnistaa perinteisen stereotypian, jolle nyt on annettu uusi nimi.)

Miksi sitten pitää vaatia komiikalta, että sillä on joku vastaavuus todellisuudessa? Ei kaikelta komiikalta sellaista tarvitsekaan vaatia, mutta voi vaikka miettiä, millainen Chaplinin Diktaattori olisi, jos elokuvassa Hynkelin tai Napalonin hahmot eivät kohtaisikaan todellisuutta.

Putous- ja hipsterikeskustelussa on ollut outo sivujuonne. Monet kommentoijat ovat sanoneet, että kysehän on vain komiikasta, ei siitä tarvitse sanoa mitään vakavaa eikä sitä tarvitse tällä tavalla pohtia ja analysoida. Miten niin ei? Minkä helvetin takia ei saisi sanoa jotain vakavaa jostain niin suositusta kuin Putous? Juuri jostain niin suositusta nimenomaan pitää sanoa jotain vakavaa ja analyyttista. Monia tietysti tällainen naurattaa, mutta väitän silti että sellainen kuuluu intellektuellin vastuuseen.

Monty Python
Rakastan Monty Pythonia, mutta pelkään, että sen vaikutus suomalaiseen tv-huumoriin on ollut huono. Joku nimittäin väitti jossain kommenttiketjussa, ettei komiikkaa tarvitse analysoida ("sehän on vain komiikkaa"), koska eipä vaikkapa Monty Pythonista mitään järkevää saa sanottua. Siitähän vasta saakin! Monty Pythonin sketsit liittyvät hyvin vahvasti englantilaiseen luokkayhteiskuntaan ja keskiluokan asemaan siinä, seksuaaliseen häveliäisyyteen ja ahdistukseen, johon yhteiskunta ihmiset ajaa, tai kurinpitoon esimerkiksi kasvatuksessa tai koulutuksessa. Yhteiskunnallinen byrokratia oli monesti Monty Pythonin kohteena. Monty Pythonin on sanottu vapauttaneen tv-komedia realismin ja esittävyyden ikeestä, mutta se ei tarkoita sitä merkityksetöntä pelleilyä ja kohkaamista, jollaista valtaosa suomalaisesta komiikasta on. (Eivätkö esimerkiksi monet Peteliuksen ja Kallialan hahmoista ole kuin huonoja Python-lainauksia?)

Oletan vahvasti, että Putous on saman kehityskulun osa. Sen karikatyyrit eivät liity todellisuuteen millään tavalla, ne viittaavat enemmänkin joihinkin epäselvästi käsitettyihin stereotypioihin joistain aika epäselvästi muotoilluista yhteiskunnallisista tekijöistä. Jäbä Leisson on epäselvä muotokuva helsinkiläisestä pellestä, joka on sattunut pääsemään trendikkääseen duuniin. Putouksen yksi olennainen ero Monty Pythoniin nähden on käsittääkseni siinä, että Pythonit ovat aina pienen ihmisen puolella. Jäbä Leisson on pieni ihminen, jonka puolella katsojan sympatioiden tulisi olla. Hän on nuoleskelija, jonka duunit ovat epävarmoja ja stressaavia. Hänen pomoilleen tässä tulisi naureskella, ei hänelle itselleen.