tiistaina, lokakuuta 20, 2015

L. Onervan satukirja Uponnut maailma

 
Kokosin muutamia vuosia sitten pienen kirjan nimeltä Vuoripeikot (Savukeidas). Kirja oli tilaustyö, mutta omasta aiheesta: olin pohdiskellut, voisiko koota kirjan, jossa on satuja sellaisilta kirjailijoilta, joilta ei satuja tai muuta lastenkirjallisuutta tunneta, ja Savukeitaan Ville Hytönen innostui sen verran aiheesta, että tilasi kirjan.

Vuoripeikoissa on Aleksis Kiveä (nimitarina), Heikki Turusta, Jarno Pennasta ja muutamia muita. Siinä on myös L. Onervan kiehtova ja julmakin tarina "Janina ja Nanina eli punainen ja sininen prinsessa", joka sisältyy Onervan ainoaan satukirjaan Uponnut maailma (Otava 1925). Sitä ei ole koskaan julkaistu uudestaan, vaikka ehdottomasti pitäisi: sen lisäksi, että se on tunnetun ja edelleen kiehtovan kirjailijansa ainoa lastenkirja, se ei aikoinaan saanut arvoistaan ulkoasua, toisin sanoen jonkun pätevän kuvittajan pitäisi se kuvittaa. Kirja todistaa myös, että 1920-luku oli suomalaisen fantasian huippukausia (olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta, hiukan sekava ja ehkä pintapuolinenkin artikkeli löytyy kirjastani Sotaa, sutinaa, seikkailuja).

Törmäsin äskettäin vanhaa konetta selaillessani kirjasta tekemiini muistiinpanoihin. Ne ovat vähän fragmentaarisia, mutta laitan ne kuitenkin tähän epätäydellisinäkin, koska muuta kirjallista materiaalia Uponneesta maailmasta ei netissä taida juuri olla. Esimerkiksi tässä tekstissään Onervasta elämäkertaromaanin kirjoittanut Hannu Mäkelä ei kirjaa mainitse sanallakaan.

- Janina ja Nanina eli punainen ja sininen prinsessa: identiteettitematiikkaa sisältävä perinteinen satu, jossa kauhuaineksia
- Purppuratoukat ja kultaperhoset: satiiri vallanhimosta ja vallasta, ympäristönä eksoottiset eläimet
- Eläinten tuomioistuin: satiiri, jossa ihminen eläinten tuomiolla
- Kirottu kirkkoherra: kertomus epäuskoisesta papista
- Taikayrtit eli kolme joululahjaa: idealistinen joulukertomus
- Patmes pahantekijä: Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maisemiin sijoittuva moraliteetti, jonkin verran eksotiikkaa
- Miekka, raha ja rukousnauha: allegoria ahneudesta yms.
- Uponnut maailma: taas Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maisemia; Ammurabi kertoo tuhoutuneen maailman tarinan, paljastuu lopussa Atlantikseksi; moraliteetti, mutta myös eksotiikkaa ja fantasiaa, Ammurabi esittää ensiksi että uponnut maailma olisi toisella planeetalla
- Suitsuttajat: viisi sivua elämän kuvakirjasta: viisi lyhyttä proosarunon tapaista moraliteettia tai julistusta, erikoisin on Pääkallonpyytäjät, jossa eksotiikan sävyistä kauhua